"Meil on kaks aurinkoo ja meri joka kimmeltää.."
Monelle saattaa tulla aika puskista mutta reilun tunnin päästä oon matkalla kohti Brasilian lämpöä ja karnevaaleja selässäni ainoastaan sillä kuuluisalla mavella treenatut lihakset ja reppu täytettynä vain kaikella välttämättömällä. Jännitys on ollu suuri jo pitkän aikaa enkä vieläkään pysty täysin käsittämään, millaiseen seikkailuun oon lähdössä. Oon aiemmin vain lentänyt toiseen maahan yksin, mutta nyt edessä on lähes täysin englantia puhumaton maa, uusi maanosa ja täysin suomalaisesta juroilusta poikkeava kulttuuri. Oon toki yrittänyt opetella portugalin kielen perus fraaseja ja valmistautunut tutustumalla täkäläisen käyttäytymisen lainalaisuuksiin. Tarjoa limsaa muillekin ja "Como voce esta?" Siinä tärkeimmät.
"..meil on plus kolkytviis ja aallot, jotka viilentää.."
Joku saattaa vieläkin kaivata selvennystä - no minäpä kerron. Idea lähti mun jutellessa Leolla muutama vuosi takaperin olleen vaihto-oppilaan, Zaumin, kanssa marraskuussa. Juteltiin niitä näitä ja niinkuin yleensä, asia johti toiseen ja olin katselemassa lentolippuja Belo Horizonteen. Villit ideat kävivät Etelä-Amerikan rundissa mutta rahatilanteet ja rajallinen aika jättivät ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi Brasiliaan jäämisen. Jälkeenpäin ajateltuna se oli erittäin järkevää: Ei kaikkea tarvitse yhdellä kertaa nähdä. Lisäksi mietin, että latinalainen Amerikka kokonaisuudessaan saattaisi jäädä todella pintapuoliseksi kuukaudessa (niin tosiaan oon siis kuukauden), joten parempi näin, ehdottomasti.
"..enkä mä tiedä päästäänkö me koskaan lähtemään.."
Mun ja Zaumin mukaan reissuun tulee Zaumin kaveri Silvio ja Silvion auto. Saavun Belo Horizonteen sunnuntaina suomen aikaan noin yhdeksältä illalla (aikaero taitaa olla viisi tuntia) ja maanantaiaamuna ollaan Zaumin mukaan jo liikkeellä. En oo itsekään täysin selvillä reitistämme, mutta käsittääkseni reitillemme sisältyy seuraavia kohteita ja suurin piirtein tässä järjestyksessä: Belo Horizonte, Sao Paulo, Ubatuba, Paraty, Ilha Grande, Rio de Janeiro. Googlettakaa vaan, en vastaa seurauksista. Eli käytännössä matkustamme BH:sta etelään Sao Paulon tienoilla ja aina etelään Rio de Janeiroon majoittuen jätkien kaverien ja sukulaisten luona, välillä myös teltassa. Riosta suunnataan takaisin BH:een ja käymme vielä katsastamassa jonkin kuuluisan trekkailuparatiisin pohjoisessa samassa osavaltiossa. Huomaako, että jätkät on suunnitellu nää?
"..mut kuule beibi meil on matka, meil on määränpää."
Suurimman jännityksen on aiheuttanut kuumottuminen kaikista pahoista tarinoista, mitä olen maasta ja erityisesti Riosta kuullut. Riossa on siellä ollessamme jotkut isot juhlat. Joku karnevaali se tais olla. Sen mä kuitenkin muistan, että se ei helpottanut mun oloa. Oon kuitenkin kysynyt apua ja kaverit on auttaneet mua suuresti. "Sää huomaat paikan päällä että huhut on huhuja." "Jos sut ryöstetään, niin sut ryöstetään." En voi näidenkään jälkeen sanoa olevani täysin huojentunut, mutta tiedän että niissä on perää. Miksi ajatella tulevaa ja ikäviä asioita kun ei tiedä edes että tapahtuuko ne? Tärkeintä on vaan valmistautua ja yrittää parhaansa mukaan ehkäistä ikäviä tilanteita menettämättä kuitenkaan avoimuutta uudelle kulttuurille!
Pienenä pehmennyksenä kotiin tullessa vietän muutaman päivän betoniviidakossa, New Yorkissa nautiskellen länsimaisen maailman tarjoiluista parhaimmillaan muun muassa korispeliä katsoen. Siitä lisää myöhemmin.
Loppujen lopuks oon erittäin toiveikas reissun suhteen, en yhtään niin ennakkoluuloinen kuin miltä kirjoitus saattaa vaikuttaa ja uskon, että tästä tulee jotain sellaista, mitä en tule koskaan unohtamaan. Olkaa siis mukana ja seurailkaa mun menemisiä tätä kautta, instagramista @konttinenilari tai facebookista! En vastaa kaikesta minusta julkaistusta materiaalista.
Tchau,
Iltsu
