Veljet Eri Äideiltä: ENSI-ILTA

Aina tyylikkäinä

Ensimmäisen kirjoituksen ideana on kertoa lyhyet tarinat siitä, miten Leo ja mää tavattiin, mitä me oikein ollaan naisiamme ja mitä odotamme tulevaisuudelta. Annetaan Leon aloittaa:

Moi kaikki meidän ihanat suuret ja pienet fanit, mahdit lukijat ja katselijat. Eli oon Leo ja haluaisin tässä kertoa omasta menneisyydstäni pinta raapaisulta. Olen 20-Vuotias suomalainen tavis jätkä. Mutta en täysin suomalainen. Juuret kantavat n 7000km päähän Kiinaan. 6-vuoden ikäisenä tupsahdin Suomeen joulun aikoina. Seuraavana aamuna koti-ovelle ilmestyi erittäin mielenkiintoinen näköinen jätkä, jolla oli hauska hattu(pehmeä hattu, josta sojotti 3 sarvea eri suuntiin ja niiden päissä oli kulkuset). Noh avasin tälle huvittavalle jäbälle oven ja sen veljelle ja tietysti jatkoin nauramista osoittaen sormella päähinettä. Tutustuttiin siinä mukavissa merkeissä. Pojat puhuivat suomea ja minä kiinaa, mutta nimet saatiin selville. Ilari ja Juuso tulivat naapurista moikkaamaan uutta naapuria. Tästä minun ja Ilarin taival alkoi aina tähän päivään saakka ja tarina jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..

Leo on kunnostautunut golfin saralla

Unohdetaan tuo nainen vähäksi aikaan.. Eli asun Jyväskylässä. Lapsuuden Kypärämäessä, mutta nykyään lähellä keskustaa yksiössä. Suoritin juuri äsken ylioppilastutkinnon ja armeija kolkuttaa ovea (Tammikuun 5pv). Perheeseen kuuluu (jos ei oteta nyt Ilaria mukaan) 2 Siskoa, veli ja vanhemmat tietysti ja ainiin koiraa ei saa unohtaa. Tykkään tosi paljon kokkailla erilaisia pääruokia. Niiden laatiminen ja varioiminen on parasta mitä voi tehdä. Joskus on niin järkyttävää, että pannu saattaa tehdä kuolemaa, mutta joskus niin hyvää, että sitä syö seuraavat 6kk. Rakastan syödä aivan älyttömästi ruokaa ja NAM. Varmaan saitte kiinni, että tykkään syödä?

Ruoan lisäksi urheilu on osa elämää. Olen pelannut 6-vuotta koripalloa kilpatasolla tai jos en siellä niin kilpahenkisesti. Mutta ikä alkoi painaa jossain vaiheessa niin pahasti ettei nilkka kestänyt. Nivelside katkesi ja sen myötä lopettelin pelaamisen. Tuli erittäin tyhjä olo elämään joten päätin aloittaa valmentamisen saman lajin äärellä. Oma pelaaminen on jäänyt lähes täysin, mutta sitä tulee urheiltua eri lajien äärellä melkein päivittäin. Oma tulevaisuus on vielä epävarma. Vaihtuu ajatukset tosi paljon, mutta lähiaikoina sydämen tykytys on suuntaunut psykologian alalle. Hyvä puoli on, ettei tarvisi muuttaa pois täältä. Armeijan rauhanturvaaja toimintakin on pistänyt pienen hymyn huulille, mutta lukkoon ei pidä lyödä, koska jos armeija onkin ihan syvältä, miksi jatkaa sen parissa silloin? Tässä oli hyvin nopea rullaus elämästä ja älä huoli, elämästä saattaa tulla lisää postauksia joskus! Siirrän nopan Ilbolle. Your turn my sis.

Urheiluhullu

Tervehdys vaan minunkin puolestani rakkaat blogimme lukijat. Olen Ilari ja asustelen Jyväskylässä vanhempieni luona. Perheeseeni kuuluu isä, äiti, isoveli ja toivottavasti pian myös koira. Olen vielä jouluun saakka armeijassa Tikkakoskella (tj24) ja harrastuksiini kuuluu koripallon lisäksi urheilu ja liikunta erittäin monipuolisesti. Aloitankin ens syksynä Jyväskylän yliopistolla pääaineena liikuntapedagogiikka. Sillon olisi tarkoitus muuttaa myös omaan kämppään. Rakastan olla lasten ja nuorten kanssa (ihan niinkuin en itse olisi nuori), se on parasta mitä voi tehdä. Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa - olisipa sille enemmän aikaa!

No, se minusta. Leon ja mun (pari)suhde on erityinen. Leon asuessa naapurissa tuntu, että oltiin koko ajan yhdessä joko lyömässä pesistä, pelaamassa pleikkaria tai rakentamassa lumesta hyppyriä. Minä saatoin kävellä naapuriin sisälle koputtamatta (Leo tekee niin vieläkin) ja se oli normaalia. Ajan kuluessa Leo joutui eri luokka-asteelle ja kaveripiirit vaihtuivat. Lopulta tiet johti eri kouluihin ja yhteydenpito jäi vähemmälle. Nykyään ollaan tajuttu, että meillä ei ole elämää, joten hengataan lähes koko ajan porukalla. Ei vaan, hyvä juttu se on. Ihmeellisintä on se, että ihan sama miten aika on kulunut ja ympyrät vaihtuneet, on Leon kanssa aina samanlaista ja yhtä hauskaa kuin 7 vuotiaina. Joskus ei nähdä pariin kuukauteen ja sit taas Leo pamahtaa ovesta sisään tyhjentämään jääkaapin tai minä leon ovelle Rocky-leffa ja B&J purkki kädessä ja kaikki on niinkuin ennen. Se on ystävyyttä se.

Yhteisiin harrastuksiin meillä kuuluu tällä hetkellä sulkapallo ja sen jälkeen hervoton syöminen. Alkaa jo näkymään Leolla vähän vyötäröllä.. Mut pääpointtina se, et Leo on ihan jees. Jotain kertoo myös se, että oon helmikuussa lähdössä Brasiliaan reppureissaamaan Leolla noin 5 vuotta sitten olleen vaihtarin kanssa :D

Tässä kaikki tältä erää. Leo ja Ilari kiittävät ja kumartavat kaikkia lukijoitansa. Uutta tekstiä putkahtaa mahdollisimman pian, paitsi jos kukaan ei lue näitä. Meille saa vapaasti heittää kommenttia ja arviointia meidän ulkonäöstä (HUOM. kuvat eivät ole tuoreita). Voitte myös ehdottaa, mistä kirjoittaisimme seuraavan kerran! Lopuksi muutama kuva matkan varrelta.