Kolminkertainen eläköön-huuto erilaisuudelle

Vähän taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Mulla ei oo sille edes mitään selitystä – en ole vaan jaksanut kirjoittaa. On itse asiassa aika siisti fiilis herätä tosi usein aamulla, lainatakseni hyvää koulutoveriani, miettimään, että ”mitäköhän vit**a sitä tänään tekis”. On siistiä herätä kiitollisena siitä, että voi tehdä banaanipannareita ja voimistella vaikka joka päivä. Kaikkein siisteintä on kuitenkin se, etten tiedä yhtään, mihin elämä mua vie, eikä se haittaa mua ollenkaan! Bring it on tai ”smight me, oh mighty smighter!” niinkun Bruce taivaanlahja –elokuvassa tokaistaan.

Se minusta. Sitten itse asiaan..

Haastan sua heti alkuun kysymyksellä: Kuinka montaa ihmistä vihaat? On vaikeaa olla vihaamatta jotakuta, johon olet joutunut pettymään tai jotakuta, jota suoltaa hienorakeista pannujauhatukseen oivallista lokaa suoraan feissille. Niin kutsuttu ”haters gonna hate” -asennehan auttaa pääosassa tilanteissa, mutta ikävä kyllä kaikilla ei ole kykyä sulattaa kaikkia kohtaamiansa asioita. Nyt mietit, että ei kaikkea tarvitse sulattaa. Ei tarvitsekaan, mutta näkökulman muutos tekisi ihmeitä aikaan.

”When you forgive, you love.” -Jon Krakauer elokuvassa ”Into the wild”

Olen itse avautunut monelle kaverilleni siitä, kuinka oman asevelvollisuuteni toinen puolikas oli henkistä kamppailua. Lopulta tuon ajanjakson merkityksen löytäminen on avannut uusia näkökulmia, ja osaan katsella asioita positiivisemmassa valossa. Kenties suurin oppimiskokemukseni trangian käytön ja rivissä seisomisen lisäksi oli se, miten valtava merkitys on sillä, minkälaisen ennakkoasenteen muodostaa ihmiseen. Armeijassa kaikki aloittavat puhtaalta pöydältä, vihreistä kalsareista ja jakaen saman yhteisen aamuhajothuksen tupakavereiden kanssa. Voimakkaat tunteet liitettynä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen on aivan valtavan arvokas perusta mille tahansa ihmissuhteelle. Siinä lieneekin asevelvollisuusajan kauneus.

”Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa.” -Elli Haloo kappaleessa ”Vihaan kyllästynyt”

Välillä keskittyessä eroavaisuuksiimme unohdamme helposti, kuinka samanlaisia me kaikki olemme. Keskitymme siihen, kuka oppii ja miten nopeasti, miten toinen toimii eri tavalla ja eritoten siihen, kumpi on parempi. Kuten motorisessa niin henkisessäkin kehityksessä kaikki tulevat eri tahtia. Ei ole muiden tehtävä määrittää kenenkään tahtia, vaan arvostaa jokaisen polkua ja oppimista. Miettikää, jos oppisimme yhden asian joka päivä. Eliniän aikana siinä olisi jo aika paljon asioita!

”Ei enää piruja, mä piirrän mieluummin enkelin.” -Miro Kanth kappaleessa ”Iloo”

Loppujen lopuksi me kaikki, tunteidemme alla, tahdomme toisillemme hyvää ja pyrimme elämään mielekästä ja onnellista elämää. Olemmeko siis toistemme kopioita? Emme tietenkään – opimme vain asiat hyvin yksilöllisellä tavalla. Oletan, että olet hyvää tarkoittava ihminen. Kuinka monta sellaista ihmistä olet tavannut, joka pidemmän tutustumisen ja avoimen hyväksyvän vuorovaikutuksen jälkeen osoittautuu olevansa aivan täysi mulkvisti, joka tahtoo tarkoituksella pahaa ympärilleen? Aina on kyky muuttua, vaikka lähtökohdat näyttäisivätkin toivottomilta.

”There’s a place in your heart that I know that it is love.” -Michael Jackson kappaleessa ”Heal the world”

Paljon on kiinni niistä olosuhteista ja oppimistavoista, missä tilanteessa ihminen on. Ilman oikeanlaista sattumaa ja oikeaa ympäristöä ihminen on melko voimaton. Asioita kyllä tapahtuu, kun niiden eteen tekee töitä. Vaikeinta on silti päästä siihen pisteeseen, jossa kokee olevansa onnellisuuden arvoinen ja löytää tarvittava rohkeus asioiden muuttamiseen.

”Ne ei oo tyhmiä, ne on vaan erilaisia.” -Leo Mecklin arvostellessani kiinalaista jonotuskulttuuria elokuussa 2016

Maailma kaipaa joulumaisesti puurokauhoittain rakkautta ja hyväksyntää. Jos pystymme kääntämään näkökulmamme arvostelun ja vihan sijaan empatiaksi ja hyväksynnäksi, näemme heidät puhtoisina olentoina. Samalla olomme helpottuu, kun muiden ihmisten mielipiteet tai teot eivät vaikuta meihin entiseen tapaan. Jos emme hyväksy ihmisiä, sellaisina kuin he ovat, he pelkäävät olla sitä mitä ovat. Vastapuolen kuva meistä saa meidät tuntemaan itsemme kauniiksi. Emme aina muista, kuinka moni meitä rakastaa ja kuinka monen ihmisen elämään vaikutamme positiivisesti rakkaudella.

Loppuun haluan vielä lainata katkelman Dan Millmanin romaanista ”Way of the peaceful warrior”:

”A mother brought her young son to Mahatma Gandhi. She begged, ”Please Mahatma. Tell my son to stop eating sugar.” Gandhi paused, then said, ”Bring your son back in two weeks.” Puzzled, the woman thanked him and said that she would do as he had asked.

Two weeks later , she returned with her son. Gandhi looked the youngsterin the eye and said, ”Stop eating sugar.” Grateful but bewildered, the woman asked, ”Why did you tell me to bring him back in two weeks? You could have told him the same thing then.” Gandhi replied, ”Two weeks ago, I was eating sugar.” ”

Tekstin sisältöä inspiroinutta kirjallisuutta:

Viisi viimeistä toivetta – Bronnie Ware
Stumbling on happiness – Daniel Gilbert
Way of the peaceful warrior – Dan Millman

Ihmettelemässä maailmaa ©LeoMecklin

Väittelyä elämästä Michael Jordanin kanssa

Internet, kirjat ja some täyttyvät erilaisista, usein omalla alallaan huipulle päässeiden ihmisten inspiroivista lausahduksista, quoteista.  Monet näistä antavat voimaa, toiset samaistuvat juuri käsillä olevaan tunteeseen ja toiset taas haastavat ajatteluamme. Omalla kohdallani quotet ovat toimineet mahtavana ajattelun edistäjänä ja voimaannuttajana hankalien aikojen keskellä.

MJ:n personal career TOP1 

Kuten kaikella, myös quoteilla on akilleen kantapäänsä – yleistäminen ja sanavalinnat. Ihmisten persoonat ovat hyvin yksilöllisiä, ja tietynlaiset ajatukset saattavat helposti viedä ihmistä kauemmas todellisesta itsestään. Kun joutuu kauemmas itsestään, on takaisin pääseminen aina vain pidemmän matkan takana – esimerkiksi Polynesian paratiisisaarilla riippumaton varassa. Lisäksi sanavalinnoilla on valtava merkitys lausahdusten sävyssä ja tehokkuudessa. Pessimistin sanavarastosta löytyy ”epäonnistuminen”, ”virhe” ja ”arvosteleminen” kun taas optimisti kyseenalaistaa, luottaa johdatukseen ja käsittää epäonnistumiset pitkälti väärien tapojen onnistuneena poissulkemisena. Tämä kirjoitus ei ole arvostelua. Tämän kirjoituksen on tarkoitus kyseenalaistaa vanhoja tottumuksia ja osoittaa arvostusta yhdelle idoleistani. Michael – the stage is yours! Jos kyseisen herran olettamukset eivät ole tuttuja, niin tässäpä fiilistelyksi pari näpsäkkää suoritusta: https://www.youtube.com/watch?v=rL--gQ2AvJY

Michael: ”I can accept failure, but I can’t accept not trying.”

Kuinka moneen sellaiseen ihmiseen olet törmännyt, joka ei tunnin keskustelun ja riittävän läsnäolon ole osoittanut minkäänlaista viisautta tai kykyä ajattelemaan kauniista? Minä en ole, en yhteenkään. Viha on välillä hyvin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä. Ehkä vihaajilta (välillä itseni mukaan lukien) puuttuu vain taito rakastaa ja ajatella, että kaikenlainen käyttäytyminen on kaunista. Jos pyrkii täyteen hyväksyntään, täytyy nähdä ja kohdata ihminen epätäydellisenä pyrkien löytämään kaunis sisältö. Jokainen ihminen tahtoo perimmiltään hyvää ja jokainen saa olla puutteellinen.

Pysyvien elämänmuutosten lähtökohtana on hyvin usein itsensä hyväksyminen. Sosiaalinen ja fyysinen ympäristömme ovat muokanneet meistä juuri tällaisia. Reagoimme kokemaamme paljolti tunteen kautta – ihmekös, että muutos tuntuu vaikealta. Jollakin on käynyt lykky syntyä hyvätuloiseen perheeseen, ja toinen taas on löytänyt elämäänsä juuri ne ihmiset, jotka vievät hänen toimintaansa positiivisempaan suuntaan. Tämän onnen ajankohdan määrää mielestäni pelkkä sattuma. Uskon silti, että onni tulee jokaisen kohdalle, kun on kärsivällinen. Turha siis alkaa moittia itseään huonosta suorituksesta tai eilisestä valinnasta. Eilisestä tulee oppia, mutta siihen ei tule takertua.

Itseään on silti vaikea hyväksyä yksin. Elämme jatkuvasti vuorovaikutuksessa kera toisten ihmisten, joiden mielipiteet ja teot vaikuttavat väistämättä ajatteluumme. Kolikolla on myös kääntöpuolensa: Jotta voit hyväksyä toisen ihmisen, sinun pitää ensin hyväksyä itsesi. Kuten huomaat, Michael, olen kanssasi hieman eri mieltä. Yrittämisen voima kumpuaa itsensä ja toisten hyväksymisestä – ei toisin päin. Muutos voi olla yksinkertaista kirjoittaa esimerkiksi paperille, mutta helppoa se ei ole. Työn ylläpitäminen on kliseisesti helpommin sanottu kuin tehty.

Michael: ”To learn to succeed, you must first learn to fail.”

Tämä taisi olla MJ:lle enemmän kuin vain pokaali..

Menestyminen on itseäni hyvin paljon kiinnostava käsite. Isolle osalle ihmisistä menestys tarkoittaa rahaa tai nousemista urallaan ihmisten välisessä nokkimisjärjestyksessä. Itse hyväksyn sen ajattelutavan yhteiskunnan asettamilla pelimerkeillä, mutten kykene samaistumaan siihen. Minulle menestys on hyvinvointia, onnellisuutta mutta eritoten kaikkensa antamista ja jatkuvaa kehittymistä pyrkien oman henkilökohtaisen potentiaalinsa huipulle.

Vaikka yrittäisi aina kaikkensa ja haluaisi edetä päämääräänsä kohti valtavasti, niin välillä sade kuitenkin iskee vasten kasvoja. Se pitää hyväksyä ja antaa itsellensäkin lupa epäonnistua. Epäonnistuminen on kenties oleellisin ja opettavaisin osa elämän polulla, sillä jokaisella tapahtumalla on tarkoitus. Kaikki minunkin henkilökohtaiset vaikeudet ovat olleet vaihe matkallani kohti omaa vahvuuttani. Tässä Michael olet myös samoilla linjoilla kertoessasi urastasi: ”I’ve failed over and over again in my life and that is why I succeed.” Kun käy syvimmällä pohjalla, voi löytää myös sen kirkkaimman onnen. Mistä se kirkkain ja aidoin onni sitten koostuu? Se on juuri nyt. Ja miten sen löytää? Heittäytymällä elämän virtaan ja olemalla läsnä. Virtaan heittäytyminen ei ole paikalleen jäämistä vaan sitä, että uskaltaa muuttua.

Michael: ”Some people want it to happen, some wish it to happen, others make it happen.”

Before "the shot"

Tosi mielenkiintoinen ajatus, Miksu! Ostan täysin ajatuksesi siitä, ettei asiat tapahdu haluamalla tai toivomalla. Haluaminen ja toivominen ovat erittäin alkukantaisia ajattelun muotoja, jotka eivät sinällään herätä juuri minkäänlaisia toimenpiteitä eivätkä riitä muutosprosessin aloittamiseen. Jos menen ohjeistamaan ystävääni oikealle polulle, vastauksena on mitä todennäköisimmin raivoa ja itsensä syyllistämistä. Neuvomalla ilman pyyntöä arvostelen ihmisen kyvykkyyttä lähes poikkeuksetta. Se saattaa liikuttaa ihmistä tavoitteitaan kohti, mutta pysyvän muutoksen taustalla on sisäsyntyinen motivaatio.

Oikea tie muutokseen kulkee mielestäni uskomisen kautta. Uskominen on käytännössä positiivista ajattelua. Positiivinen ajattelu virittää aivot näkemään eri elämänvaiheet optimistisesti ja osana kuljettavaa polkuamme. Tavoitteet nähdään tällöin saavutettavina muttei pakollisina, ja matkasta tulee päämäärää tärkeämpi. Usko ja kiitollisuus herättävät meissä toimintaa tavoitteidemme suuntaan. Eli kyllä, muut tekevät uskoessaan asioista totta. Se, miten siihen tilaan pääsee, on melkoisen onnekkaiden sattumien kauppaa.

Michael: ”Never say never cause limits like fears are just an illusion”

Jokaisella ihmisellä on intohimoa johonkin - rohkenen väittää. Minulla telinevoimisteluun, kaverillani pianon soittoon tai vaikkapa runoiluun. Joku on saattanut kadottaa intohimonsa sen vuoksi, ettei kukaan usko häneen. Toinen ongelmallinen tilanne koituu, kun intohimo jakautuu liian monelle eri asialle. Tällöin ei pysty antamaan millekään tekemälleen täyttä panostaan.

Kutsumuksellisuus herättää kutsumuksellisuutta. Kun joku toimii intohimonsa edestä tai sen keskellä, inspiroituvat ympärilläkin olevat ajattelemaan omia toimiaan ja seuraamaan sydämensä ääntä. Kutsumus on välillä koetuksella ja sen kohdekin saattaa muuttua ajan myötä. Sydämen äänen seuraamiseenkin kuuluu olennaisena osana erehdysten tekeminen. Ne vahvistavat uskoamme ja ohjaavat meitä oikeiden valintojen äärelle. Emme tarkoita virheillämme pahaa tai ainakaan emme ole tarkoituksella joutuneet tilanteeseen, jossa tarkoitamme toisillemme pahaa.

Optimistiseen ajatteluun kuuluu olennaisena osana mahdottomuuden kieltäminen. Ilman suuria suunnitelmia ja kuvitelmia ei myöskään tapahdu toimia niitä kohti. ”Impossible is nothing,” sanoi Muhammad Ali. Jos ajattelet, ettei sinusta voi tulla nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaria niin ei sinusta myöskään tule. Jos uskot siihen ja toimit sen unelman mukaan, niin sinusta voi aivan hyvin tulla. Jos ei tule, niin ainakin yritit. Kaikki taidot, niin vuorovaikutukselliset kuin liikunnallisetkin, ovat kehitettävissä. Tässä olemme Miksu täysin samaa mieltä!

After "the shot"

Mistä sitä tietää, vaikka unelmat muuttuisivatkin matkan varrella. Silloin täytyy vain päästää edellisestä irti ja luottaa siihen, mihin sisimpänsä ohjaa.

Uskoen sinuun,

Iltsu

Lähteitä ja kirjavinkkejä teemoihin:

Lauri Järvilehto – Tee itsestäsi mestariajattelija

Tommy Hellsten – Saat sen mistä luovut

Tommy Hellsten - Löydät, kun lakkaat etsimästä

Frank Martela – Valonöörit

Ross Greene – Koulun hukkaamat lapset

Rhonda Byrne - Salaisuus