lauantai 31. tammikuuta 2015

H-hetki

"Meil on kaks aurinkoo ja meri joka kimmeltää.."
Monelle saattaa tulla aika puskista mutta reilun tunnin päästä oon matkalla kohti Brasilian lämpöä ja karnevaaleja selässäni ainoastaan sillä kuuluisalla mavella treenatut lihakset ja reppu täytettynä vain kaikella välttämättömällä. Jännitys on ollu suuri jo pitkän aikaa enkä vieläkään pysty täysin käsittämään, millaiseen seikkailuun oon lähdössä. Oon aiemmin vain lentänyt toiseen maahan yksin, mutta nyt edessä on lähes täysin englantia puhumaton maa, uusi maanosa ja täysin suomalaisesta juroilusta poikkeava kulttuuri. Oon toki yrittänyt opetella portugalin kielen perus fraaseja ja valmistautunut tutustumalla täkäläisen käyttäytymisen lainalaisuuksiin. Tarjoa limsaa muillekin ja "Como voce esta?" Siinä tärkeimmät.
"..meil on plus kolkytviis ja aallot, jotka viilentää.."
Joku saattaa vieläkin kaivata selvennystä - no minäpä kerron. Idea lähti mun jutellessa Leolla muutama vuosi takaperin olleen vaihto-oppilaan, Zaumin, kanssa marraskuussa. Juteltiin niitä näitä ja niinkuin yleensä, asia johti toiseen ja olin katselemassa lentolippuja Belo Horizonteen. Villit ideat kävivät Etelä-Amerikan rundissa mutta rahatilanteet ja rajallinen aika jättivät ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi Brasiliaan jäämisen. Jälkeenpäin ajateltuna se oli erittäin järkevää: Ei kaikkea tarvitse yhdellä kertaa nähdä. Lisäksi mietin, että latinalainen Amerikka kokonaisuudessaan saattaisi jäädä todella pintapuoliseksi kuukaudessa (niin tosiaan oon siis kuukauden), joten parempi näin, ehdottomasti.
"..enkä mä tiedä päästäänkö me koskaan lähtemään.."
Mun ja Zaumin mukaan reissuun tulee Zaumin kaveri Silvio ja Silvion auto. Saavun Belo Horizonteen sunnuntaina suomen aikaan noin yhdeksältä illalla (aikaero taitaa olla viisi tuntia) ja maanantaiaamuna ollaan Zaumin mukaan jo liikkeellä. En oo itsekään täysin selvillä reitistämme, mutta käsittääkseni reitillemme sisältyy seuraavia kohteita ja suurin piirtein tässä järjestyksessä: Belo Horizonte, Sao Paulo, Ubatuba, Paraty, Ilha Grande, Rio de Janeiro. Googlettakaa vaan, en vastaa seurauksista. Eli käytännössä matkustamme BH:sta etelään Sao Paulon tienoilla ja aina etelään Rio de Janeiroon majoittuen jätkien kaverien ja sukulaisten luona, välillä myös teltassa. Riosta suunnataan takaisin BH:een ja käymme vielä katsastamassa jonkin kuuluisan trekkailuparatiisin pohjoisessa samassa osavaltiossa. Huomaako, että jätkät on suunnitellu nää?
"..mut kuule beibi meil on matka, meil on määränpää."
Suurimman jännityksen on aiheuttanut kuumottuminen kaikista pahoista tarinoista, mitä olen maasta ja erityisesti Riosta kuullut. Riossa on siellä ollessamme jotkut isot juhlat. Joku karnevaali se tais olla. Sen mä kuitenkin muistan, että se ei helpottanut mun oloa. Oon kuitenkin kysynyt apua ja kaverit on auttaneet mua suuresti. "Sää huomaat paikan päällä että huhut on huhuja." "Jos sut ryöstetään, niin sut ryöstetään." En voi näidenkään jälkeen sanoa olevani täysin huojentunut, mutta tiedän että niissä on perää. Miksi ajatella tulevaa ja ikäviä asioita kun ei tiedä edes että tapahtuuko ne? Tärkeintä on vaan valmistautua ja yrittää parhaansa mukaan ehkäistä ikäviä tilanteita menettämättä kuitenkaan avoimuutta uudelle kulttuurille!
Pienenä pehmennyksenä kotiin tullessa vietän muutaman päivän betoniviidakossa, New Yorkissa nautiskellen länsimaisen maailman tarjoiluista parhaimmillaan muun muassa korispeliä katsoen. Siitä lisää myöhemmin.
Loppujen lopuks oon erittäin toiveikas reissun suhteen, en yhtään niin ennakkoluuloinen kuin miltä kirjoitus saattaa vaikuttaa ja uskon, että tästä tulee jotain sellaista, mitä en tule koskaan unohtamaan. Olkaa siis mukana ja seurailkaa mun menemisiä tätä kautta, instagramista @konttinenilari tai facebookista! En vastaa kaikesta minusta julkaistusta materiaalista.
Tchau,
Iltsu

torstai 1. tammikuuta 2015

"Life is about courage and going into the unknown." The secret life of Walter Mitty

Tässä Didier koska #love
En halunnu alunperin kirjottaa mitään "New year, new me"-kirjotusta, mutta tällä hetkellä on sellainen fiilis ja tilanne, että haluan.
Joten jos oot kyllästyny näihin niin sulje vain! Lupaan kyllä, että tää on vähän erilainen. Lähestytään asiaa kahden tapauksen kautta.

1. Näin vuos sitten ensimmäistä kertaa leffan nimeltä Walter Mittyn ihmeellinen elämä (The secret life of Walter Mitty). Suosittelen erittäin paljon. Jos et tykkää Ben Stillerin komedioista, niin älä huoli: Tää on jotain aivan muuta. Perusideana on, että LIFE-aikakausilehdellä työskentelevä Walter (Ben Stiller) ei ole tehnyt aikuisiällään juuri mitään. Hän on ujo ja työhönsä juurtunut. Hauskinta on se, että Walter pääsee mielikuvituksessaan tekemään ihmeellisiä ja uskomattomia asioita. Kohtalo puuttuukin peliin, ja Walter joutuu työkuvioissaan lähtemään seikkailemaan ympäri maailmaa. Joku saattaa sanoa, että uskomatonta roskaa, mutta mää inspiroiduin tosta leffasta toivottavasti ikihyviksi. 




2. Törmäsin kesällä artikkeliin New Yorkissa asuvasta 23-vuotiaasta Laurenista, joka elää roskavapaata elämää. Ei oo totta, mietit. No, ihan totta on vaikka uskomattomalta tuntuukin. Ympäristönsuojelu oli ollut pitkään Laurenin sydämen asia, mutta tietyssä pisteessä hän huomasi itsekin elävänsä juuri siten, mitä hän itse arvosteli: Käytti yksittäispakattuja tuotteita ja omisti tarpeettoman määrän vaatteita vain esimerkkeinä. Nykyisin Lauren valmistaa valmistamalla omat hygieniavälineensä kuten saippuan, lahjoitti tempauksen (enemmänkin elämäntyylinsä vaihtumisen) alussa turhat vaatteensa, valmistaa pakatut ruokansa itse ja ostaa lähellä tuotettuja tuotteita, jotka hän kaupassa laittaa omiin kotoa tuomiinsa astioihin. 

Luonto ja ympäristö on ollut mulle aina mielettömän tärkeitä asioita, mutta tällä hetkellä musta ei ole muuttamaan elämäntapojani noin radikaalisti, eikä tän tarkoitus ollutkaan mikään uuden hammastahnareseptin keksiminen. Lauren sanoo: "I didn't start living this lifestyle to make a statement - I began living this life because living a zero-waste life is, to me, the absolute best way I know how to live a life that aligns with everything I believe in."

Lue koko artikkeli tästä.





Jos musta pitää kerran ammatissani tulla esimerkin näyttäjä ja innostaja, niin miksen sitten elä vielä elämääni siten, miten uskon että sitä pitäisi elää? Mulle nää asiat merkitsee muutosta mun arkisissa tottumuksissa: liikunnassa, ravinnossa ja levossa. Lisäks mun pitää poikkeuksetta alkaa tekemään ihmisille niinkuin haluisin itselleni tehtävän. Kuulostiko tutulta? Hah. Ja vielä kaiken kukkuraksi haluan olla myös hyvällä tavalla itsekäs, jotta en tee asioita joita en halua ja jotta en välitä päätöksissäni liikaa muiden mielipiteistä. 

Oon jo intistä pääsyn jälkeen (aamuja) saanut jotain aikaiseksi. Oon osannut sanoa "Ei" jos ei oo fiilistä mennä johonkin, harrastanut hurjasti ulkoilmaurheilua jota rakastan, avautunut ystäville murheistani ja tehnyt jonkun verran eleitä ystävien vuoksi. Lisäksi mua odottaa kuukauden päästä reissu, jota en voi vieläkään uskoa tekeväni! Tunnen itteni jopa rohkeaksi!

Tän biisiin tahtiin toivotan teille, arvoisat blogimme lukijat, sydämmellistä ja toivoa täynnä olevaa vuotta 2015! Jos teette jonkun lupauksen, pitäkää se. Jokainen päivä on hyvä päivä!

Terkuin Ilari