sunnuntai 16. elokuuta 2015



Hej på dig! Siinä oli kaikki mitä osaan, enkä edes tiedä onko oikein kirjoitettu.. Mutta terve taas lukijat! Ollaan oltu ilsq.n kaa melko laiskoja tässä hommassa, mutta jospa nyt saisin yhden julkaisun pitkästä aikaan! Jotkut ovat huomanneet, tai noh ainaskin itse olen huomannut, että minulla on uusi harrastus ja jopa intohimo. Tämä harrastus on tuonut paljon iloa elämään, ja vienyt minulta turhaa aikaa pois! Valokuvaus!!
Valokuvaamisessa kiehtoo se, että sitä oppii näkemään maailman eri näkökulmista. Ei aina sitä isoa kokonaisuutta, vaan yksityiskohtia tai sitten juuri toistepäin. Olen ollut aina mahdottoman huono kirjoittamaan pitkiä tekstiä tai ylipäätään mitään. En tiedä onko sanat kirjakieltä vai Leon omaa slangia vai sitten ruotsin, suomen, kiinan ja siansaksan sekoitusta. Ainahan siitä ei saa selvää, mutta kiertoreitti on löytynyt! Sitä sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja VAU se kelpaa minulle!
Ajattelin pitää tämän lyhyenä ja ytimekkääänä ja laittaa kuvia tänne! Toivottavasti nautit. Ja Instagrammiin tulee melkein päivittäin kuvia, joten sieltä voi käydä katsomassa. 

Kamera:  Nikon D750
                AF-S Nikkor 16-35mm 1:4G VR
                AF-S Nikkor 28-300mm 1:3,5-5,6G VR
                Sirui Jalusta
                Hoya variable density suodin

Insta: leomecklin

Leo Mecklin

maanantai 29. kesäkuuta 2015

When it's time to go

On our first class here in Vietnam I tried to be super social and friendly since I knew that for some people breaking the ice with a tall and occassionally quiet European must be hard. I even put ridiculous pictures of me on my introduction slide show and quoted myself at the end: "I may be tall but I'm as gentle as a koala."

From the beginning I had put a goal to myself: Just be yourself, and only yourself. For new people my stone-cold and serious shell can be confusing and even scary. The ones back home and now here who have got to know me better can probably tell people the opposite. During the project I've had my own personal struggles and that might have given an image of me being an extremely reserved and serious person. I feel sad for not being able to bring my endless smile and positivity to the classes. However, at the end many students and organizing committee members said that their image of me has totally changed - in a positive way. Thank you all for saying those words - I'm glad that being myself was enough for you to break the expectations you had towards me.

There are two things we can all learn from what happened here:

1. Never judge anyone by the first image
2. Be who you really are

It's such a shame to suddenly say goodbye to the people you became so close with. Feels like everyone's showing their best sides at the moment of farewell and it breaks my heart. But I know this all is just a part of life and it's neither like the people and friends I've met have gone anywhere nor the memories have been sweeped off our brains.

Travelling abroad for a longer period of time teaches you so much about life and yourself, gives a whole different perspective to issues and helps you appreciate what you already have. Can highly recommend doing that! I can't wait to eat grilled salmon with summer potatos, taste vanilla ice-cream with strawberries and see my friends and family but I know that after few days back home I will long for Bun Cha and driving the motorbike in the chaotic traffic for sure.

See you soon

Larry the Russian

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Definitely not a city boy

During the past weeks Hanoi has offered me many great experiences. However, it was amazing to visit the countryside in Mai Chau although it was only two days. Hearing only the wind, cows and grasshoppers taking noises after 3 weeks of chaotic and busy lifestyle all around you made me so relaxed and calm. We cycled around the rice fields, hiked 1200 steps to a cave inside a mountain, enjoyed some delicious local food and spent our night in a bamboo house surrounded with lizards and insects (luckily we had a mosquito net). Alright, I ended up returning home with a fever but other than that, our trip was succesfull. Thanks to my lovely roomates for sharing it with me!

Coming from Finland having no intonations in your mother language makes it really hard to learn a foreign language especially here. A tiny difference in how you say a word makes a huge difference and you can find yourself insulting someone when you tried to thank someone. Another thing is that you really have to pronounce properly for the locals to understand you. How many times have we gone to a taxi and tried to pronounce our address without having a mutual understanding? Every time. Then you give up and show the address on google maps and the driver days: "aaaaah, nhat chieu!!" Yeah, that's what I just said!! Rule number one of taking a taxi here is keeping google maps always on. The driver won't know the way even when he seems to be very certain about it. Suddenly, he can stop the car in the middle of an intersection and ask you for the way.

How come we don't have Vietnamese restaurants in Finland? Or do we? The food here is amazing. Not better than Thai but still. Fried noodles with beef and chicken, Pho, Bun Cha, Banh Xeo (no I cannot pronounce any of them understandibly) and noodles with noodles. Haha, we eat rice too. Okay, just googled "vietnamese restaurant Jyväskylä" and there is one!!

It is difficult to see photos of your family and friends getting ready for Midsummer. If I could only be in two places at the same time haha! Still, I'll be home soon and won't miss out the long evenings of Finnish summer. Oh, how I miss playing beach volley!

I hope everyone back home is having fun spending "nightless night" with their close ones and staying safe. This hasn't been the easiest trip I have taken but certainly has given me some new thoughts about life already. Maybe struggling and losing your nerves is just a part of the learning experience and growing process and I'm willing to pay the price.

Stay tuned

Ilari, Larry, Rally, Eluhree

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ha Noi living

So this time in English to let my international friends know what I'm talking about..

Plans change and for me they changed fast. First, I was looking forward to and preparing myself for the months I was going to spend in Kathmandu, Nepal. Secondly, mother earth wanted to remind us of its power and thirdly I was searching for flights to Hanoi, Vietnam.

Well, now I'm here and familiar with the cultural differences (traffic, food and customs) and my work here. I couldn't have asked for better people around me! All the uncomfortable issues back home are constantly in my mind but these people make me get over them with their constant interest towards me including the spamming on my FB wall (thank you Kimberley).

Basically, me and 5 other international interns are teaching English and cultural knowledge to local youngsters aged between 15 and 25 with the local AIESEC organizing committee. We've only had 2 classes so far but they've both been an educating experience for all of us. Telling about me and my culture, getting to know with our students and building a great team spirit among the course has been rewarding and I'm sure it will be for the rest of the weeks as well.

Me and my roomates, Sean, Shan Ling and Kimberley (yes they're all from Hong Kong), have been around the city and planned short trips to for example Ha Long Bay and Sapa rice fields. Travelling as well as everything else is really cheap here and when you're out here you just want to take the most out of it without overthinking your account balancy. While I was hesitating about leaving here my mom told me wisely: "You will always find money from somewhere."

That's it! Almost two weeks down and 3 left. Can not wait what this journey will bring me next!

If you want to follow my journey in south-east Asia and later on in Europe, you can do it on instagram (@konttinenilari) or basically anywhere you can find me. Xin chao!


maanantai 11. toukokuuta 2015

A Mother´s love -Jim Brickman (kuunnelkaa)

Heippa rakkaat lukijat! Kuten varmasti kaikki tietävät, että eilen vietettiin kaikkien aikojen parhaimman naisen päivää eli Äitienpäivää. Jokainen varmasti vei aamulla appelsiinimehua, kroisantteja, pekonia, papuja, munakokkelia, kukkia, kortteja ja itsensä sängylle äidille ja antoi ison rutistavan halin ja oikein märän pusun? Itse en tehnyt niin.. Vein kukan ja armeijakuvan itsestäni ja äidin ulos kuvattavaksi, jotta hän saisi uuden profiilikuvan. 

Äidin merkitys meidän elämässämme on aivan uskomaton. Sitä ei välttämättä tällä hetkellä osaa ajatella, mutta sulkekaapa silmät ja kelatkaa takaisin menneisyyteen. Parhaimmat hetket, kun pidätte äitiänne kädestä kiinni... Kädestä kiinni, vaikka pelottaisi, naurattaisi, itkettäisi, suututtaisi.

Äiti huolehtii aina teistä ja katsoo tulevaisuuteen, jotta teillä olisi hyvä olla. Äiti on maailman viisaimpia henkilöitä. Äiti, on se kuka luo teihin turvallisen ja lämpöisen olon.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015


Henkeäsalpaavat maisemat tammikuussa Italian Sestrieressä

Laitan Madventuresista tutun Adan Strangen Travellerin soimaan taustalle ja mietin, mistä kirjoittasin. Noh, mun kevät on ollut ja tulee olemaan aika reissupainotteinen ja matkustelu aiheena saattais kiinnostaa teitäkin aika paljon, joten mennään nyt vaikka sillä!

Seikkailu jylhäkalliolle

Douglasin kanssa Atletico Mineiron matsissa. Galo Doitu!

Vietin siis koko helmikuun Brasiliassa  pääasiassa kierrellen paikallisten kavereideni Joaon, Silvion ja Douglasin kanssa. Reitti meni ilmeisesti juuri niin kun oli suunniteltukin. En pystynyt aina turvallisuussyistä pitää puhelinta mukana, joten kaikki huippuhetket ei oo tallentuneet kuin muistoihin. Ehkä ihan hyvä niin! Matka ei ollut mitään ruusuilla tanssimista alusta loppuun, mutta voin kyllä kertoo että aivan uskomattomia paikkoja ja asioita tuli nähtyä ja toivottavasti ainakin osa niistä fiiliksistä välittyy parin kuvan kautta. Niin jo olin tosiaan myös Italiassa ja NYCissä joten sieltä pari kuvaa kans!

Ilha Granden mieletön luonto ja maisemat piirty mun verkkokalvoille
Päällimmäisenä koko reissusta kotiin palatessa oli mielessä stressittömyys, läheisyys, välillä hermoja kiristänyt aikatauluttomuus ja kaikki se mahtava uus ajattelu, mitä olin päässyt ahtamaan pääkoppaani. Kukaan ei oo esimerkiks ennen kehunut, kuinka kauniit mun silmät on. Tajusin, et miksei me kehuta toisiamme enempää vaan joko tartutaan vaan negatiivisiin asioihin tai otetaan kehut välittömänä iskuyrityksenä. Tuntuu, kuin koko maailma ois jollain tapaa avautunu uudelleen: Oon paremmin sinut itteni kanssa, oon paljon rohkeampi, positiivisempi ja stressittömämpi. Myönnettäköön, että nyt mä oon se, joka tuppaa olee kaikkialta aina myöhässä eikä stressaa aikatauluista! Joka tapauksessa tää tuntuu paljon mukavammalta ja turvallisemmalta maailmalta elää, enkä halua paluuta entiseen - päinvastoin!

"It doesn't matter if we don't have a common language. You're always welcome to our home."

Lempparipaikka koko maailmassa: Praia Dois Rios

Sanoin syksyn lopussa parille kaverille neljä villiä ideaa tästä keväästä. Muutama vähän stoppaili ja muutama rohkas kateudesta vihreinä lähteä kokeilemaan ja nyt näyttääkin että kolme noista unelmasta on käymässä toteen! Olen siis reilun kahden viikon päästä jo matkalla kohti Kathmandua, Nepalia. Vietän siellä kaksi kuukautta opettaen vapaaehtoisena englantia ja liikuntaa noin 5-10 vuotiaille lapsille. No siitä sit enemmän kun paikan päälle pääsen!

Huikeeta päivää ja loppukevättä sulle!
Muista, et kun elämä antaa sulle sitruunoita, tee niistä limonaatia!

Joskus joku paikka voi olla kuin suoraa elokuvista

Terkuin Ilsku

Ps. Yhteiskirjotusta Leban kanssa mahdollisimman pian!

lauantai 31. tammikuuta 2015


"Meil on kaks aurinkoo ja meri joka kimmeltää.."
Monelle saattaa tulla aika puskista mutta reilun tunnin päästä oon matkalla kohti Brasilian lämpöä ja karnevaaleja selässäni ainoastaan sillä kuuluisalla mavella treenatut lihakset ja reppu täytettynä vain kaikella välttämättömällä. Jännitys on ollu suuri jo pitkän aikaa enkä vieläkään pysty täysin käsittämään, millaiseen seikkailuun oon lähdössä. Oon aiemmin vain lentänyt toiseen maahan yksin, mutta nyt edessä on lähes täysin englantia puhumaton maa, uusi maanosa ja täysin suomalaisesta juroilusta poikkeava kulttuuri. Oon toki yrittänyt opetella portugalin kielen perus fraaseja ja valmistautunut tutustumalla täkäläisen käyttäytymisen lainalaisuuksiin. Tarjoa limsaa muillekin ja "Como voce esta?" Siinä tärkeimmät.
"..meil on plus kolkytviis ja aallot, jotka viilentää.."
Joku saattaa vieläkin kaivata selvennystä - no minäpä kerron. Idea lähti mun jutellessa Leolla muutama vuosi takaperin olleen vaihto-oppilaan, Zaumin, kanssa marraskuussa. Juteltiin niitä näitä ja niinkuin yleensä, asia johti toiseen ja olin katselemassa lentolippuja Belo Horizonteen. Villit ideat kävivät Etelä-Amerikan rundissa mutta rahatilanteet ja rajallinen aika jättivät ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi Brasiliaan jäämisen. Jälkeenpäin ajateltuna se oli erittäin järkevää: Ei kaikkea tarvitse yhdellä kertaa nähdä. Lisäksi mietin, että latinalainen Amerikka kokonaisuudessaan saattaisi jäädä todella pintapuoliseksi kuukaudessa (niin tosiaan oon siis kuukauden), joten parempi näin, ehdottomasti.
"..enkä mä tiedä päästäänkö me koskaan lähtemään.."
Mun ja Zaumin mukaan reissuun tulee Zaumin kaveri Silvio ja Silvion auto. Saavun Belo Horizonteen sunnuntaina suomen aikaan noin yhdeksältä illalla (aikaero taitaa olla viisi tuntia) ja maanantaiaamuna ollaan Zaumin mukaan jo liikkeellä. En oo itsekään täysin selvillä reitistämme, mutta käsittääkseni reitillemme sisältyy seuraavia kohteita ja suurin piirtein tässä järjestyksessä: Belo Horizonte, Sao Paulo, Ubatuba, Paraty, Ilha Grande, Rio de Janeiro. Googlettakaa vaan, en vastaa seurauksista. Eli käytännössä matkustamme BH:sta etelään Sao Paulon tienoilla ja aina etelään Rio de Janeiroon majoittuen jätkien kaverien ja sukulaisten luona, välillä myös teltassa. Riosta suunnataan takaisin BH:een ja käymme vielä katsastamassa jonkin kuuluisan trekkailuparatiisin pohjoisessa samassa osavaltiossa. Huomaako, että jätkät on suunnitellu nää?
"..mut kuule beibi meil on matka, meil on määränpää."
Suurimman jännityksen on aiheuttanut kuumottuminen kaikista pahoista tarinoista, mitä olen maasta ja erityisesti Riosta kuullut. Riossa on siellä ollessamme jotkut isot juhlat. Joku karnevaali se tais olla. Sen mä kuitenkin muistan, että se ei helpottanut mun oloa. Oon kuitenkin kysynyt apua ja kaverit on auttaneet mua suuresti. "Sää huomaat paikan päällä että huhut on huhuja." "Jos sut ryöstetään, niin sut ryöstetään." En voi näidenkään jälkeen sanoa olevani täysin huojentunut, mutta tiedän että niissä on perää. Miksi ajatella tulevaa ja ikäviä asioita kun ei tiedä edes että tapahtuuko ne? Tärkeintä on vaan valmistautua ja yrittää parhaansa mukaan ehkäistä ikäviä tilanteita menettämättä kuitenkaan avoimuutta uudelle kulttuurille!
Pienenä pehmennyksenä kotiin tullessa vietän muutaman päivän betoniviidakossa, New Yorkissa nautiskellen länsimaisen maailman tarjoiluista parhaimmillaan muun muassa korispeliä katsoen. Siitä lisää myöhemmin.
Loppujen lopuks oon erittäin toiveikas reissun suhteen, en yhtään niin ennakkoluuloinen kuin miltä kirjoitus saattaa vaikuttaa ja uskon, että tästä tulee jotain sellaista, mitä en tule koskaan unohtamaan. Olkaa siis mukana ja seurailkaa mun menemisiä tätä kautta, instagramista @konttinenilari tai facebookista! En vastaa kaikesta minusta julkaistusta materiaalista.

torstai 1. tammikuuta 2015

"Life is about courage and going into the unknown." The secret life of Walter Mitty

Tässä Didier koska #love
En halunnu alunperin kirjottaa mitään "New year, new me"-kirjotusta, mutta tällä hetkellä on sellainen fiilis ja tilanne, että haluan.
Joten jos oot kyllästyny näihin niin sulje vain! Lupaan kyllä, että tää on vähän erilainen. Lähestytään asiaa kahden tapauksen kautta.

1. Näin vuos sitten ensimmäistä kertaa leffan nimeltä Walter Mittyn ihmeellinen elämä (The secret life of Walter Mitty). Suosittelen erittäin paljon. Jos et tykkää Ben Stillerin komedioista, niin älä huoli: Tää on jotain aivan muuta. Perusideana on, että LIFE-aikakausilehdellä työskentelevä Walter (Ben Stiller) ei ole tehnyt aikuisiällään juuri mitään. Hän on ujo ja työhönsä juurtunut. Hauskinta on se, että Walter pääsee mielikuvituksessaan tekemään ihmeellisiä ja uskomattomia asioita. Kohtalo puuttuukin peliin, ja Walter joutuu työkuvioissaan lähtemään seikkailemaan ympäri maailmaa. Joku saattaa sanoa, että uskomatonta roskaa, mutta mää inspiroiduin tosta leffasta toivottavasti ikihyviksi. 

2. Törmäsin kesällä artikkeliin New Yorkissa asuvasta 23-vuotiaasta Laurenista, joka elää roskavapaata elämää. Ei oo totta, mietit. No, ihan totta on vaikka uskomattomalta tuntuukin. Ympäristönsuojelu oli ollut pitkään Laurenin sydämen asia, mutta tietyssä pisteessä hän huomasi itsekin elävänsä juuri siten, mitä hän itse arvosteli: Käytti yksittäispakattuja tuotteita ja omisti tarpeettoman määrän vaatteita vain esimerkkeinä. Nykyisin Lauren valmistaa valmistamalla omat hygieniavälineensä kuten saippuan, lahjoitti tempauksen (enemmänkin elämäntyylinsä vaihtumisen) alussa turhat vaatteensa, valmistaa pakatut ruokansa itse ja ostaa lähellä tuotettuja tuotteita, jotka hän kaupassa laittaa omiin kotoa tuomiinsa astioihin. 

Luonto ja ympäristö on ollut mulle aina mielettömän tärkeitä asioita, mutta tällä hetkellä musta ei ole muuttamaan elämäntapojani noin radikaalisti, eikä tän tarkoitus ollutkaan mikään uuden hammastahnareseptin keksiminen. Lauren sanoo: "I didn't start living this lifestyle to make a statement - I began living this life because living a zero-waste life is, to me, the absolute best way I know how to live a life that aligns with everything I believe in."

Lue koko artikkeli tästä.

Jos musta pitää kerran ammatissani tulla esimerkin näyttäjä ja innostaja, niin miksen sitten elä vielä elämääni siten, miten uskon että sitä pitäisi elää? Mulle nää asiat merkitsee muutosta mun arkisissa tottumuksissa: liikunnassa, ravinnossa ja levossa. Lisäks mun pitää poikkeuksetta alkaa tekemään ihmisille niinkuin haluisin itselleni tehtävän. Kuulostiko tutulta? Hah. Ja vielä kaiken kukkuraksi haluan olla myös hyvällä tavalla itsekäs, jotta en tee asioita joita en halua ja jotta en välitä päätöksissäni liikaa muiden mielipiteistä. 

Oon jo intistä pääsyn jälkeen (aamuja) saanut jotain aikaiseksi. Oon osannut sanoa "Ei" jos ei oo fiilistä mennä johonkin, harrastanut hurjasti ulkoilmaurheilua jota rakastan, avautunut ystäville murheistani ja tehnyt jonkun verran eleitä ystävien vuoksi. Lisäksi mua odottaa kuukauden päästä reissu, jota en voi vieläkään uskoa tekeväni! Tunnen itteni jopa rohkeaksi!

Tän biisiin tahtiin toivotan teille, arvoisat blogimme lukijat, sydämmellistä ja toivoa täynnä olevaa vuotta 2015! Jos teette jonkun lupauksen, pitäkää se. Jokainen päivä on hyvä päivä!

Terkuin Ilari